”Lotta Ansakorpi on teatterialan ammattilainen, kouluttaja ja gestalt-terapeutti, joka omien sanojensa mukaan runoilee toisinaan ja kutsuu itseään pöytälaattikko-muusikoksi. Valvoo täysikuun aikaan luomisen tuskassa ja vääntää autossa volumen aina parillisiin lukuihin. Tulisieluinen, boheemi taiteilija, yrittäjä, jonka arvoihin kuuluvat ihmisläheisyys, inhimillisyys, läsnäolo ja rakkaus. Toimii intuitiolla ja luottaa laskelmiin. Introvertti, joka rakastaa esiintymistä. Nauraa itselleen ja kääriytyy toisinaan olemassaolon häpeään. Herkkä sielu, jonka syvyyksistä löytyy niin kirkasta aamunkajoa kuin kaamoksen kaikennielevää synkkyyttä. Räiskyvä, ja tunteikas, joka sisimmässään tietää elämän syvemmän merkityksen ja halun kulkea omia polkuja. Kaikesta huolimatta, ja ehkäpä juuri siksi, elämä on juhla. Oman elämän pääroolissa.”

Näin mä luonnehdin itse itseäni eräänä yönä, kun mietin miten musta kirjotettas, jos musta tehtäis henkilökuva-haastattelu johonkin naistenlehteen. Te, jotka ette mua vielä tunne, niin kerrottakoon teille, että mä olen elänyt läpi elämäni varsin värikästä elämää, iloineen ja suruineen. Mun olemassaolossa on aina ollut läsnä jotenkin ääripäät.. Ehkä se johtuu mun syntymästä, pikkukeskosuudesta. Että elämän alkutaipaleella oli kuolema niin vahvasti läsnä, että se jätti varjonsa kiinni kantapäihin. Ikuinen nuorallatanssi, valon leikkiä varjoissa. Ulkopuolisuuden tunnetta kaikkien (perheen) rakastamana. Sellainen mä oon ja onnekseni olen alkanut hiljalleen antaa itselleni myös luvan siihen. Kauan mä yritin sopeutua muottiin, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Vihdoin mä tajusin, että näillä mennään mitä on. Muut roolit oli jo varattu.

Että tervetuloa mun sivuille ja mun blogiin. Tänne mä sit kirjoittelen kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Osa tulee olemaan enemmän asiapitoisia ja osa ihan fiilis-pohjalta. Voi olla, että näissä teksteissä ei ole mitään linjaa, mutta mä en jaksa mitään kiiltokuvia ai yritystä olla ”hyvä blogisti”. Vai mikä se on? Bloggaaja? Tämmönen mä oon ja mä haluan tuoda myös muita ihmisiä lähemmäs sitä, keitä he oikeasti ovat, rohkaista olemaan se kuka on. Ei kenenkään ammattitaito vähene siitä, että ne on ihmisiä. Päinvastoin.

Joten Rakkautta ja Sydämenpaloa Kaikille. Terkuin, Lode